ISO vs. API 610 vs. DIN 24255: Oikean standardin valinta keraamisille pumpuille
Keraamisen pumpun ostajat aloittavat usein standardeista. Se on järkevää, mutta ISO, API 610 ja DIN 24255 (nyt suurelta osin EN 733) eivät ole kolme saman mallin laatua. Ne on kirjoitettu eri töihin.
ISO:n tärkein huolenaihe on vaihdettavuus. ISO 2858 vahvistaa mitat ja nimelliset käyttöpisteet pääte-imukeskipakopumppuille. Työpaine nousee 16 baariin ja laipat kattavat DN 50 - DN 200. Tavoite on yksinkertainen: yhden toimittajan pumppu voi asentaa toisen putkiston. ISO 5199 lisää mekaanisia vaatimuksia-akselin taipumarajat, laakereiden käyttöikää koskevat oletukset,{10}}mutta perusoletus on edelleen yleinen teollisuuspalvelu. Vesi, jätevesi, tavalliset kemialliset prosessit. Marginaalit ovat järkeviä, eivät äärimmäisiä.
API 610 tulee eri maailmasta. Kyse ei ole pumpun pudottamista toiseen. Se on kirjoitettu öljy-, raskaskemikaali- ja kaasulaitoksille, joissa pumput pyörivät kellon ympäri. Standardin mukaan seisokkien välillä on vähintään kolme vuotta ja L10-laakerien käyttöikä on 25 000 tuntia tai enemmän nimellisolosuhteissa. Akselit ovat jäykempiä, kotelot ovat paksumpia ja tiivistekammiot kestävät enemmän painetta kuin ISO vaatii. ISO otti API 610:n käyttöön ISO 13709:nä vuotta sitten, mutta näitä kahta ei enää julkaista yhdessä. Maksat yleensä vähintään kaksinkertaisen verran verrattuna vastaavaan ISO-pumppuun. Se ylimääräinen raha ostaa marginaalin.
DIN 24255, tällä hetkellä suurelta osin EN 733, on jossain standardien puolivälissä. Se sisältää päätyimutyyppisten yksivaiheisten keskipakopumppujen mitat ja suorituskyvyn. Nykyiset rajat ovat yleensä PN 10, mutta on olemassa erikoiskokonaisuuksia, joiden luokitus on PN 16. Nesteen lämpötilan raja on noin 90 astetta, mutta erikoisversiot kestävät jopa 140 asteen lämpötilaa. Virtausnopeus voi olla 1584 m³/h ja nostokorkeus jopa 150 metriä. Tämän tyyppisiä pumppuja kohdataan rakennusten vesihuollossa, LVI-, kastelu- ja yleisessä teollisuudessa. Niitä ei ole suunniteltu aggressiivisia kemikaaleja tai korkean{14}}lämpötilojen ja{15}}paineen huoltoon.
Keraamisten pumppujen materiaalivalinta vaikuttaa kastuviin osiin. Standardi koskee enemmän mekaanista ja lämpökuormitusta. Yleensä sen ratkaisevat paine, lämpötila, huoltoväli ja vian hinta.

Jos järjestelmä pysyy 10 baarissa tai sen alapuolella, nesteen lämpötila on 90 asteen sisällä ja pumppu voidaan vetää pois päältä kerran vuodessa, DIN 24255/EN 733 yleensä riittää. Varaosat ja vaihdot maksavat yleensä vähemmän. 16 baarin paineessa tai kun tärinä ja akselin jäykkyys vaativat tiukempaa hallintaa tai kun monimutkainen putkisto saattaa edellyttää ristiin-brändin vaihtoa, aloita ISO 2858/5199:stä. Jos neste on vaarallinen, jos laitos tarvitsee kolme vuotta ilman sammutusta tai jos yksi suunnittelematon seisokki maksaa paljon enemmän kuin itse pumppu, API 610:n konservatiivinen rakenne sopii paremmin.
Yksi asia, jota API 610 ei tee, on tehdä keramiikasta korroosionkestävämpää-. Se ohjaa mekaanista luotettavuutta, ei materiaalien yhteensopivuutta. Myös päinvastoin: DIN ei automaattisesti tarkoita lyhyttä käyttöikää. Lievässä käytössä standardien välinen ero voi pienentyä, kun keramiikan kemiallinen inertti on osa kuvaa.
Todellinen riski ostohetkellä on kuilu vakiovaatimuksen ja todellisen vaatimustenmukaisuuden välillä. Nimikilpi, jossa lukee API 610, ei todista, että jokainen akseli tai tiivistekammio on rakennettu API-marginaalien mukaan. Piirustukset, laskelmat ja testimenetelmät osoittavat, noudatettiinko standardia. Keraamiset pumput ovat usein räätälöityjä, joten rako ansaitsee tarkan tarkastelun.







